D-vitamiini ja osteoporoosi

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. Sillä on tärkeä merkitys luuston normaalille aineenvaihdunnalle.

Ihmisillä D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta. Eteläisemmissä maissa D-vitamiinin saannin turvaa auringonvalo. Suomen olosuhteissa tarvitaan myös ravinnosta saatavaa D-vitamiinia. Sitä on kuitenkin vain harvoissa ruoka-aineissa.

Eläinkunnan tuotteista merkittäviä määriä D-vitamiinia sisältävät ainoastaan kalat ja kananmunat. Kasvikunnasta sitä löytyy metsäsienistä. Margariineihin, kevytlevitteisiin ja nestemäisiin maitovalmisteisiin lisätään D-vitamiinia.

D-vitamiini osallistuu elimistön kalsiumaineenvaihduntaan ja siten myös luuston aineenvaihduntaan. Mikäli elimistössä on puute D-vitamiinista, heikentyy kalsiumin ja fosfaatin imeytyminen suolesta, ja luustolle ei ole riittävästi näitä mineraaleja tarjolla.

D-vitamiinin puute johtaa lapsilla riisitautiin, jolloin kasvava luusto ei mineralisoidu normaalisti ja aiheuttaa lapsille luuston pehmenemisen. Oireina ovat eteenkin alaraajojen käyristyminen, kasvuhäiriöt ja joskus kouristuksia.

Aikuisille kehittyy osteomalasia, jolloin uudelleen muodostuva luukudos ei mineralisoidu vaan luu pehmenee. Luusto on vahvimmillaan 35 vuoden iässä ja sen jälkeen alkaa ikään kuuluva haurastuminen. Naisilla haurastuminen kiihtyy 50 vuoden iässä vaihdevuosien vuoksi ja miehillä merkittävä luumassan väheneminen alkaa vasta 60 vuoden iässä.

Osteoporoosi eli luukato on tila, jossa luun määrä tilavuusyksikössä on pienentynyt eli luu on haurastunut. Osteoporoosi on ikääntyvien ihmisten sairaus, jossa luunmurtumien hoito on keskeistä. Tavallisimpia osteoporoottisia murtumia ovat rannemurtumat, selkänikamien luhistumamurtumat ja lonkkamurtumat.

Lähes 15 % naisista ja 5 % miehistä saa jossain elämänsä vaiheessa lonkkamurtuman. Sen vuoksi osteoporoosin ennaltaehkäisy on erittäin tärkeätä. Usein osteoporoosin ensimmäinen oire on kaatumisen seurauksena tapahtunut murtuma. Kuitenkin jopa pelkkä nostaminen tai muu vähäinen voimanponnistus saattaa aiheuttaa murtuman, jos luu on osteoporoosin heikentämää.

Osteoporoottinen murtuma aiheuttaa usein pitkäaikaista kipua, ryhtimuutoksia, liikuntavaikeuksia ja jopa pysyvää vammautumista. Osteoporoottinen murtuma huonontaa merkittävästi elämän laatua. Jo lievänkin D-vitamiinin puutteen on havaittu nopeuttavan osteoporoosin edistymistä.