2019 – uhka vai mahdollisuus?

Miltä alkanut vuosi näyttää kalatoimialan eri toimijoiden vinkkelistä? Mihin tulee erityisesti kiinnittää huomiota, mitkä kysymykset kaipaavat vastauksia? Kysyimme näkemyksiä tulevalle vuodelle toimialamme alkutuotantoa edustavilta järjestöiltä. Saamissamme vastauksissa korostuu se, että monet ongelmat ovat tuttuja aiemmilta vuosilta, mutta ratkaisut ovat jääneet puolitiehen.

Samaan aikaan mahdollisuuksia on nyt kenties enemmän kuin aiemmin: tulevat vaalit luovat tilaisuuden nostaa alan keskeisiä asioita julkiseen keskusteluun ja sitä kautta päätöksentekoon.

Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliitto:

Kotimaisella luonnonkalalla on kysyntää, mikä on ehdottoman positiivinen asia.

Kalastuselinkeinon mahdollisuudet tarjota luonnonkalaa kuluttajille ovat kuitenkin vähentyneet, etenkin rannikonläheinen kalastus on kriisissä. Suurimpana haasteena ovat haittaeläimet, hylje ja merimetso, jotka ovat tehneet kalastamisesta joillakin alueilla täysin mahdotonta. Toimia tilanteen parantamiseksi ei toistaiseksi ole saatu aikaan.

Viesti uudelle hallitukselle on sama kuin nykyiselle: turvataan kalastuksen tulevaisuus elinkeinona ja kotimaisen luonnonkalan tarjonta kuluttajille. Ilman ensimmäistä ei ole toista.

Vuoden 2019 keskeiset asiat ovat edelleen hylkeisiin ja merimetsoihin liittyvät toimet, uusi EU:n meri- ja kalatalousrahastoasetus, seuraavan vuoden kalastuskiintiöt sekä uusien kalatalousalueiden käynnistäminen ja kaupallisen kalastuksen asema niissä.

Mari Virtanen, Suomen Kalankasvattajaliitto:

Vuoropuhelu Aluehallintoviraston kanssa on tuottanut tulosta Pohjois-Suomessa, jossa on viimeinkin alettu saada päästöperusteisia ympäristölupapäätöksiä. Pohjois-Suomeen on saatu yksi uusi kasvatuslupa ja joitakin lupia on suurennettu. Siellä siis päättäjät ovat jo ymmärtäneet, että vesiviljelyä pidetään yhtenä kestävimmistä keinoista tuottaa eläinproteiinia sekä ala, jolla saadaan työpaikkoja syrjäisemmille seuduille. Nämä luvat ovat tosin pieniä verrattuna siihen, mitä kasvatetaan merellä.

Kirjolohen vienti kasvaa, ja tämä pitää todennäköisesti kirjolohen tuottajahinnan suhteellisen hyvällä tasolla. Toisaalta kotimaassa kirjolohesta voi olla vielä enemmän pulaa.

Euroopan parlamentin päätöslauselma tuo esiin ja vaatii toimenpiteitä monien vesiviljelylle tärkeiden asioiden kehittämiseksi, jolloin Suomessakin pitäisi kasvattaa tuotantoa. EU on nostanut Sinisen kasvun strategiassaan merialueet tärkeiksi Euroopan talouden moottoreiksi, joihin liittyy huomattava innovaatio- ja kasvupotentiaali. Vesiviljely on tunnistettu Sinisen kasvun strategiassa yhdeksi viidestä potentiaalisimmista kasvualueista. Myös komission laatima Itämeren sinisen kasvun agenda tunnistaa vesiviljelyn yhdeksi lupaavimmista kasvualueista Itämeren alueella. EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistus nostaa vesiviljelyn kehittämisen kalastuspolitiikan prioriteettialueeksi. Unionin lainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltioita edistämään vesiviljelyalaa ja luomaan edellytyksiä alan kestävälle kasvulle.

Tältä vuodelta toivomme ensinnäkin ja tärkeimpänä lupabyrokratian sujuvoittamista. Merelle on saatava paitsi uusia myös isompia lupia, jotta saamme tuotettua tarpeeksi kalaa koko ajan lisääntyvään kysyntään.

Merialuesuunnittelu on käynnissä ja siinä pitää huomioida vesiviljelyelinkeinon toimintaedellytykset.

Haluamme, että luodaan ekologisia kompensaatioita koskevat pelisäännöt. Kompensaatiota ei tunnusteta vielä lainsäädännön puolella, joten tätä jäämme toivorikkaina odottelemaan. Meriviljelyn luvitushankkeessa valmisteltiin työpajojen jälkeen parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuen asetusluonnos Itämerirehun soveltamiseksi luvituksessa. Ympäristöministeriön juristit olivat eri mieltä asetuksen säätämismahdollisuudesta kuin hankkeen lakitieteellinen asiantuntija Ari Ekroos. Itämerirehuasia oli selkeästi se kaikkein vaikein osuus ympäristö- ja lupaviranomaislle. Lupaviranomainen haluaisi kompensaatioiden soveltamiseksi lainsäädännöllistä selkänojaa, mutta ympäristöviranomainen ei tue ainakaan esittämässämme muodossa asian viemistä lainsäädäntöön. Esitimme, että, jos kasvattaja itse vapaaehtoisesti hakee ja sitoutuu Itämerirehuun, silloin sen saisi täsmällisin ehdoin hyödynnettyä välillisenä kompensaationa. Valmistelimme myös aikaisemmassa hankkeessa hyvin yksityiskohtaisen kompensaatiosuunnitelman, joka tulisi hakemuksen liitteeksi. Siinä kaikki ongelmakohdat yksi kerrallaan huomioitu.

Vesiviljelystrategia pitäisi päivittää, niin että siinä otettaisiin yritysnäkökulma mukaan ja sen sitovuutta pitäisi lisätä. Ei pelkkiä puheita, vaan myös toimia sen suhteen, että saadaan lisää kasvatuslupia.