Uutiset

[caption id="attachment_2256" align="alignright" width="400"] Rysän liinaus on kovaa työtä.[/caption] Pro Kala ry on tarjonnut noin vuoden ajan virkamiehille mahdollisuutta tutustua elinkeinoon paikan päällä. Tutustumiskäynnit ovat osa markkinointiohjelmaa. Viimeisin kala-alan käytäntöön tutustuja on Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikössä EU-avustajana työskentelevä Antony Starr, joka vieraili Länsi-Rannikon Kalassa tutustuen rysäkalastukseen sekä kalajalostamon arkeen. — Vastaanotto näille vierailuille on ollut todella myönteinen, niin yritysten kuin virkamiestenkin puolelta, kertoo Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen. — Suurin haaste on ollut aikataulujen yhteensovittaminen. Ymmärrettävästi molemmat osapuolet ovat näissä tapauksissa kiireisiä, Partanen toteaa. Starr vieraili Länsi-Rannikon Kalassa aurinkoisena päivänä kesäkuussa. Ensin oli vuorossa rysien kokeminen ja keskustelu kalastaja Reima Salosen kanssa. — Rysäkalastus perinteisenä kalastusmenetelmänä kiinnosti minua. Työn fyysisyys ehkä hieman yllätti, vaikka tiesin, että kalastajan ammatti on fyysistä, Starr sanoo. Vaikka nykyään rysäkalastuksessa käytetäänkin apuna tehokkaita imureita, joilla kala saadaan rysästä paatin kyytiin, on sitä ennen tehtävä liinaus rankkaa käsityötä. Ketju tutuksi Suomella alkoi 1.7. puoli vuotta kestävä EU-puheenjohtajuuskausi. Starr on palkattu avustamaan Elinkeinokalatalousyksikköä puheenjohtajakauden ajan. — Olen opiskellut Helsingin yliopistossa maatalousekonomiaa sekä ympäristö- ja luonnonvaraekonomiaa, joten elintarvike- ja luonnonvarakysymykset ovat aina kiinnostaneet minua. Opintoihini kuului myös paljon EU-politiikkaa, hän kertoo. Kala-ala ei ollut täysin vieras Starrille ennen EU-avustajan pestiä - hän on itsekin ollut osa kalan arvoketjua. — Päädyin lukion jälkeen kalatiskille töihin joksikin aikaa, joten kalakauppa on tullut sitä kautta tutuksi. Vierailulla hän toivoi tutustuvansa ketjuun entistä paremmin. — Minua kiinnosti saada parempi ymmärrys kotimaiseen kalatalouteen ja arvoketjuun sekä kalastajan arkeen. On ollut erityisen mielenkiintoista saada nähdä ja kokea kalatalouden arvoketju, ihan kalastajasta kauppaan asti, Starr sanoo. Ammattiylpeys vaikutti [caption id="attachment_2258" align="alignright" width="400"] Silakoita lajitellaan Länsi-Rannikon Kalassa koneellisesti koon mukaan. Oikealla Antony Starr.[/caption] Rysälle ajettaessa ja kaloja kuljettaessa kohti satamaa Starr ehti puhua pitkään Salosen kanssa alasta. Esille nousivat niin kalastajien nouseva keski-ikä kuin sukupolvenvaihdosten ongelmat. Kalastus on ammatti, joka on monelle elämäntapa - niin myös Saloselle. — Mieleeni jäi erityisesti kalastajan ammattiylpeys sekä keskustelut kalastajan kanssa. Oli hienoa nähdä sekä kalastajan...

Kalantalouden innovaatio-ohjelmien ensimmäinen kausi on päättymässä. Viiden ohjelman kokonaisuuteen kuuluu myös Pro Kalan koordinoima markkinointiohjelma. Tällä ohjelmakaudella käyttöön otettu uusi rahoitusmalli, innovaatio-ohjelmat, on turvannut niin elinkeinojen kehittämiselle kuin menekinedistämisellekin resurssit normaalia hankerahoitusta pidemmäksi aikaa. Sen ansiosta toimintaa on pystytty suunnittelemaan ja toteuttamaan pitkäjänteisemmin. Tämä on koettu kaikissa ohjelmissa hyväksi, sillä innovaatioita tuskin syntyy, jos suuri osa ajasta menee rahoituksen hankkimiseen. Myös Pro Kalassa pystytty toteuttamaan viestintää laajemmin ja osin erilaisin keinoin kuin aikaisemmin. — Kun tehdään markkinointia ja menekinedistämistä, pätevät työssä tietyt lainalaisuudet. On keinoja, jotka on keksitty jo aikoja sitten, ja jotka on havaittu hyviksi. Pyörän keksiminen uudelleen ei ole innovaatio, vaikka sitä sellaiseksi kutsuisi. Uuden kehittämistä ei tulekaan pitää itseisarvona, jos vanhassa ei ole vikaa, Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen kertoo. — Pro Kala ry on aina ollut kalan menekinedistämisyhdistys, joten olemme aina tehneet markkinointityötä. Esimerkiksi kotisivumme ovat jo vuosien ajan tarjonneet kuluttajille kalankäsittelyohjeita, tietoa kalasta ravitsemuksessa sekä kymmenittäin herkullisia reseptejä, hän jatkaa. Ohjelman tarjoamat turvatut resurssit ovat mahdollistaneet uudenlaisen tekemisen näiden hyväksi havaittujen keinojen rinnalle. Viimeisen kahden vuoden aikana Pro Kalan tekemä ja tuottama viestintä on laajentunut tavoittaen uusia yleisöjä. Nettisivujen tarjontaa on kasvatettu: tänä vuonna sivuilla on julkaistu muun muassa suurta suosiota saaneet pyydetyn kalan sesonkikalenterit sekä kalatietovisa. Sosiaalinen media on otettu aktiiviseen käyttöön. Pro Kalan nimeä kantavan, astetta virallisemman Facebook-sivun lisäksi on perustettu kevyempi, ruokasisältöön keskittyvä Parasta evästä -sivu sekä Syödään kalaa - ryhmä, jossa kalaruoan ystävät jakavat reseptejä, ruokakuvia ja kokkausvinkkejä. Myös Instagram ja Twitter ovat ahkerassa käytössä. Sosiaalisen median ja verkostojen yhteistyön voiman näyte on Kansallinen kalakeittopäivä -teemapäivä, jonka lanseeraaminen on ollut ohjelman resurssien ansiosta mahdollista. Teemapäivä on näkynyt paitsi somessa, myös printtimediassa sekä useiden ravintoloiden listoilla ja kauppojen kalatiskeillä. Tänä vuonna tapahtuma oli MTL:n Finnish Comms Awards -kilpailussa sarjansa kolmen kärjessä. Voit lukea kalakeittopäivän onnistumisesta lisää täältä. Vuosittain järjestettävät Innovaatiopäivät ovat muodostuneet koko alan kohtaamispaikaksi ja keskustelufoorumiksi. Tapahtuman osallistujamäärä kasvanut...

”Olen aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta. Jo kun olin 14–15-vuotias, saivat vanhempani tulla usein valmiiseen pöytään syömään. Rakkaimmat ruokamuistoni tulevat lapsuudesta. Isäni oli innokas harrastajakalastaja, ja voitti pilkkikisoissa useita palkintoja. Hän toi kotiin ison saaliin ahvenia ja savusti ne. Äiti peitti pöydän sanomalehdillä, ja koko perheelle katettiin veitsi ja ruisleipää. Sitten isä nosti pöytään savuahvenet, ja herkuttelu alkoi. Olen todella kiitollinen siitä, että minut opetettiin jo lapsena syömään kalaa. Kala on raaka-aineena huippu. Se ei vaadi kikkailua, mutta siitä on vaikka mihin. Arvostan kaikkia kalalajeja: minulle siika ja silakka ovat samanarvoisia. Kokkaan usein itselleni ja miehelleni kolmen ruokalajin illallisia. Kun haluamme oikein herkutella, on pääruokana usein juuri kalaa. Omia bravuureitani ovat suolaiset muffinit, jotka ovat laktoosittomia ja gluteenittomia, ja joissa on tonnikala- tai lohitäyte. Kalaisat voileipäkakut ja voileipäkakkuleivokset ovat myös keränneet kehuja. Mieheni kanssa valmistamme usein kalaruokaa tiiminä: hän savustaa kalat ja minä suunnittelen ja toteutan lisukkeet. Ruoanlaitto tuo elämääni äärettömän paljon iloa. Voin siten toteuttaa itseäni, ja tietysti sekin tuo iloa, kun ruokaa kehutaan. Ruokailu on sosiaalinen tilanne, yhdessäoloa ja laatuaikaa. Näin kuluttajan näkökulmasta kalan saatavuus ei ole hyvä. Lohta usein löytyy, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa. Kun esimerkiksi Turun kauppahallissa kuhan hinta alkaa lähennellä 40 euroa kilo, niin onhan se kallista. Kuluttajalle ei oikein välity se, miksi saatavuus on heikkoa. Kasviksista ja lihasta puhutaan paljon, mutta kalasta ei niinkään. Saatavuus ja hinta ovat suurimpia ongelmia, mutta myös tiedon puute vaikuttaa varmasti siihen, etteivät suomalaiset syö enempää kalaa. Kalatiskeillä voitaisiin tarjota tietoiskuja ja neuvoja siitä, miten kalaa valmistetaan, millaisia lämpötiloja ja välineitä kannattaa käyttää, miten kalaa voisi maustaa. Pitäisi myös muistaa, että kala on vain osa ateriaa: mitä sen kanssa voisi tarjota ja miltä ateria voisi näyttää. Annoksen ulkonäkö on puoli ruokaa.”...

REKO-ringit ovat melko uusi tapa myydä ja ostaa ruokaa. Mallissa tuottajat ja kuluttajat tapaavat ja tuotteiden ketju pysyy niin lyhyenä kuin mahdollista. Kalastamisen vaikeutuessa REKO-myynti tuo uuden mahdollisuuden tuottavaan elinkeinon harjoittamiseen.   [caption id="attachment_2199" align="alignright" width="630"] REKO-ringissä kala siirtyy suoraan kalastaja Ari Oksaselta kuluttajalle.[/caption] Kalastaja Ari Oksanen Paraisilta on parkkeerannut pakettiautonsa Turun Länsikeskuksessa sijaitsevalle parkkialueelle monien muiden autojen joukkoon. Yhdestä autosta nostetaan esille vihanneksia, toisesta leipää, kolmannesta falafeleja. Asiakkaat kulkevat autolta toiselle ja keräävät ennalta tilaamansa tuotteet mukaansa. Puolen tunnin päästä alue taas tyhjenee. Meneillään on yhden Turun REKO-ringin jako. – Nelisen vuotta olen ollut mukana. Törmäsin tähän ideaan muistaakseni Turun Sanomien tai Facebookin kautta, ja kiinnostus heräsi, Oksanen kertoo. Reko-ringit saivat alkunsa 2013 pohjanmaalaisen Thomas Snellmanin ideasta. REKO tulee sanoista Rejäl konsumtion – reilua kuluttamista. Nykyään rinkejä on ympäri Suomea jo toistasataa. Esimerkiksi Länsikeskuksen torilla toimiva REKO-rinki toimii siten, että tuottajat ilmoittavat ennen jakoa Facebook-ryhmässä mitä tuotteita heiltä on saatavilla ja mihin hintaan. Ryhmän jäsenet kommentoivat tilauksensa postauksiin, ja hakevat ja maksavat tilaamansa tuotteet jaon aikana suoraan tuottajalta. REKO Turku -ringillä on jako joka toinen viikko. Ongelmat tiedossa, missä toimenpiteet? Oksanen myy esimerkiksi kuhafileitä, savu- ja graavikalaa sekä savulohilevitettä. – Kalastus vaikeutuu vuosi vuodelta ja saaliit ovat pienentyneet. Karu totuus on se, että kalastajien määrä on laskenut. Entistä useampi kalastaja onkin nykyään myös kalanjalostaja ja myy itse kalansa, Oksanen sanoo. Tukkuihin hän ei myy enää laisinkaan. – Kaiken myyn itse suoraan kuluttajalle, hän nyökkää. Vaikka ala painii isojen ongelmien kanssa ja rannikkokalastuksen sanotaan olevan kriisissä, Oksanen ei koe, että päättäjät kiinnittävät asiaan tarpeeksi huomiota. – Ongelmat ovat kyllä tiedossa, ja sinisestä biotaloudesta puhutaan paljon. Näin pienen toimijan näkökulmasta ei kuitenkaan toimenpiteitä näy, hän harmittelee. Lyhyt ketju ja huippulaatu REKO-ringissä tuotteen ketju ei voisi enää olla paljoa lyhyempi. Rinki on tarkoitettu nimenomaan tuottajille, ei jälleenmyyjille. Ruoka on myös aina nimenomaan lähiruokaa. – Kaikki myymäni kala on kotimaista, eikä täällä edes saisi ulkomaalaista myydä, Oksanen toteaa. REKO-ringissä...

”Olen työskennellyt Länsi-Rannikon Kalassa noin kuusi ja puoli vuotta. Tehtäviini kuuluu muun muassa omavalvonnasta huolehtiminen, yhteistyö terveystarkastajien kanssa, näytteenotto, pesujen tarkastusta, varastokirjanpitoa ja rahtikirjojen täyttämistä. Käsittelen myös mahdolliset reklamaatiot ja olen yhteydessä asiakkaisiin. Koulutukseltani olen bio- ja elintarviketekniikan insinööri. Aiemmin olen työskennellyt margariinitehtaalla ja Leafin karkkitehtaalla. Määräaikaisuuden päättyessä kuulin Länsi-Rannikon Kalalla olevan laatupaikan auki, ja sain sen. Työni on hyvin vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Se, että saa olla mukana kehittämässä toimintaa, on hienoa. Haastavinta laadunvalvonnassa on pitää huolta siitä, että ne pienetkin asiat tulevat hoidetuksi: käsienpesut, kirjaukset ja niin edelleen. Ne voivat tuntua pieniltä, mutta ovat äärimäisen tärkeitä. Palkitsevinta ovat onnistumiset ja se, kun saa muutosta ja kehitystä aikaan. Silakan suhteen haasteena Suomessa on se, miten silakan arvostus ja sitä kautta kulutus saataisiin kasvamaan. Samaan aikaan saatavuuden kanssa ongelmia tuovat hylkeet ja merimetsot. Suurena mahdollisuutena on se, että monet suomalaiset haluavat vähentää punaisen lihan syömistä ja lisätä lautaselleen enemmän kalaa. Suomalaiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota siihen, mitä syövät, ja se on alalle todella hieno juttu.”...

Lauantaina 8. kesäkuuta ympäri maailmaa vietetään YK:n Maailman merien päivää. YK on käynnistänyt Play It Out -kampanjan, jonka tarkoitus on vähentää luontoon päätyvän muoviroskan määrää huomattavasti. Tähän liittyy myös viime vuonna käynnistynyt hanke, jonka tarkoitus on selvittää Selkämeren haamuverkkotilannetta. Hanke on Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n koordinoima.   [caption id="attachment_2218" align="alignright" width="523"] Kevyen ja joka silmästä pauloitetun ahvenverkon lyijypaulan irrottaminen on huolella tehtynä hidasta. Kuva: Markku Saiha / Paapuuri Oy[/caption] KAPYYSI- eli Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla -hanke on Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama, ja tilanteen kartoittamisen lisäksi sen on tarkoitus kerätä haamuverkkoja pois kalastajien kanssa yhteistyössä, kehittää pyydysten jätehuoltoa ja toimittaa haamuverkkoja kierrätettäväksi. Haamuverkolla tarkoitetaan kalastajan menettämää pyydystä, joka on jäänyt vesistöön tai rannalle. Vielä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla verkkoja tehtiin pääosin luonnonmateriaaleista, mutta kun muovi ja nailon keksittiin, yleistyivät nämä materiaalit myös kalaverkoissa. Muovin käyttö lisää pyydyksen käyttöikää ja tekee siitä kestävämmän, mutta samalla mereen päätyvät haamuverkot lisäävät merien muovikuormitusta. SYKE:n mukaan haamuverkot muodostavat kymmenesosan meriin päätyvästä muovijätteestä ja ovat siten merkittävin vedenalaisen muovijätteen laji. Haamuverkot eivät lopeta pyydyksenä toimimista, vaikka kalastaja ei niitä enää käytäkään, jos ne ovat edelleen meressä. Kalat, hylkeet ja merilinnut voivat jäädä haamuverkkoihin kiinni. Ne häiritsevät siis paitsi luontoa myös kalastuselinkeinoa, sillä haamuverkkoon jäävä saalis jää hyödyntämättä. Ne voivat haitata myös merenkulkua. Kapyysi-hanke alkoi viime vuonna ja se jatkuu ensi vuoteen saakka. Haamuverkoista on kansainvälisesti puhuttu paljon, mutta Suomessa ei ongelmaa ole aiemmin kartoitettu. Osana hanketta tehdään myös toimintasuunnitelma rannikkokunnille siitä, miten pyydykset voidaan kerätä kiertotalouden tarpeisiin. Hanke keskittyy Selkämereen. Tietoa ei ole siitä, kuinka paljon haamuverkkoja on Suomen sisävesissä, tai mikä on virkistyskalastuksen osuus haamuverkkojen määrästä. Avomerialueilla verkkopyynti on käytännössä loppunut, eikä alustavien tulosten mukaan kaupallinen kalastus näytä olevan merkittävä haamuverkkojen lähde. Maihin on kuitenkin kertynyt esimerkiksi rikkoutuneita pyydyksiä. Kesän jälkeen on luvassa tarkempia tuloksia, kun pyydyksiä kerätään yhteistyössä paikallisten ammattikalastajien kanssa....

[caption id="attachment_2153" align="alignright" width="500"] Jari Multanen. Kuva: Iidaliisa Pardalin[/caption] ”Olen Martin Kalan tehdaspäällikkö. Martin Kala sijaitsee Turussa ja toinen Martin Kalan toimipiste Kaskisissa, jonka ostimme viime vuoden syksyllä. Siellä valmistetaan myös silakkafilettä. Molemmat toimipisteet kuuluvat Kalaneuvos-konserniin. Martin Kala on ennen kaikkea silakkatalo: liikevaihdostamme 50 prosenttia tulee silakasta. Tuotteitamme ovat kokonaisten ja fileoitujen silakoiden lisäksi marinoidut silakat. Joulun alla valmistamme lipeäkalaa. Myös suomukalaa kulkee kauttamme kauppoihin ja tukkuihin: saamme 25 kalastajalta esimerkiksi kuhaa, ahventa, haukea ja lahnaa, jota fileeraamme ja myymme eteenpäin. Silakka tulee meille kalastajilta iltaisin, ja seuraavana päivänä kala käsitellään ja pakataan. Asiakkaalla se on siis kahden päivän sisällä nostamisesta. Silakka voidaan fileerata kokonaan koneellisesti, mutta suomukalan fileiden trimmaus on puhdasta käsityötä. Olen tehnyt kala-alan töitä vuodesta 1995. Olen työskennellyt niin jalostuksen kuin viljelynkin parissa sekä vähittäiskaupan puolella. Siirryin sieltä broileritehtaaseen, ja vuonna 2013 sain tietää, että Martin Kalaan haetaan tehdaspäällikköä. Täällä on hyvä työskennellä ja tämä on minun eläkevirkani. Meillä on hyvä porukka ja hyvä tuote: silakkaa on Suomessa hyvin saatavilla lähes ympäri vuoden kesän lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Se on todella hyvä raaka-aine, se on edullinen ja terveellinen vaihtoehto esimerkiksi punaiselle lihalle. Tällä hetkellä suurimmat haasteet meille Martin Kalassa ovat kalastuksen puolella. EU määrittää joka vuoden lokakuussa tulevan vuoden silakkakiintiöt, ja trendi on viime vuosina ollut laskeva. Jos tämä jatkuu, lähitulevaisuudessa Suomessa voi olla silakasta pulaa. Muita ongelmia ovat kalastajien ikääntyminen sekä hylkeet ja merimetsot, jotka haittaavat kalastusta. Mikäli esimerkiksi haittaeläinongelmaa ei pian ratkaista, ei ole mikään ihme, ettei uusia yrittäjiä tule alalle – ei kukaan laita rahaa likoon, jos tuotto on täysin epävarmaa. Jos asialle ei tehdä mitään, loppuvat Suomesta kalastajat ja sitä kautta villi kala. Myös kotimaisesta kasvatetusta kalasta on nyt jo pulaa, koska ympäristölupia uusille kalankasvatuslaitoksille ei myönnetä. Niiden pelätään kai olevan ympäristölle haitallisia, mutta enää ei eletä 1980-lukua: tekniikka on kehittynyt ja toiminta on todella puhdasta.”...

Kalatoimialalla olisi Kalafoorumin perusteella mahdollisuus profiloitua entistä paremmin ja näkyvämmin yhdeksi ilmastokriisin ratkaisuksi. Kalastus poistaa merestä ravinteita, jotka aiheuttavat meren rehevöitymistä. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on keskimäärin kuudennes naudan ja puolet sian ja broilerin hiilijalanjäljestä. Kalanviljelyn ravinnekuormitus on vain 1-2 prosenttia vesistöjen kokonaiskuormituksesta. Perjantaina 29. maaliskuuta kala-alan ammattilaiset kokoontuivat Holiday Club Caribiaan Kalafoorumiin, jonka aiheena oli ilmastonmuutos ja kalatoimiala. Aihe selvästi kiinnosti: ilmoittautuneita oli yli 160. Ilmatieteen laitoksen merentutkimuksen yksikön tutkimuspäällikkö Jari Haapala aloitti tilaisuuden muistuttamalla, että ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on tieteellinen fakta, eikä sitä voida enää pysäyttää. Vaikka kaikki päästöhanat laitettaisiin kiinni, ilmasto lämpenee vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Päästöjä rajoittamalla ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin hidastaa merkittävästi. Haapala totesi myös, että Suomessa ilmasto lämpenee enemmän kuin maapallo keskimäärin. Vesistöjen jääpeite vähenee ja lämpötilat nousevat etenkin sisävesissä ja rannikkoalueilla. Itämeri tulee todennäköisesti makeutumaan, ja akvaattiset lämpöaallot lisääntyvät. Luonnonvarakeskuksen ja Jyväskylän yliopiston tutkijat esittivät puolestaan ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia kalatoimialan eri osa-alueisiin. Meri Kallasvuon (Luke) mukaan ilmastonmuutos todennäköisesti lisää meren rehevöitymistä ja heikentää vedenlaatua. Kaikki kalalajit eivät välttämättä ehdi sopeutua muutoksiin, toiset pärjännevät paremmin. Esimerkiksi kuha viihtyy rehevöityneessäkin vedessä, ja särkikaloille lämpimämmät vedet eivät ole tuhoksi. Viileän veden lajit, kuten siika ja lohi, voivat puolestaan kärsiä huomattavasti. Jäiden väheneminen lisännee hyljevahinkoja, eikä kalojen käyttäytymistä voi välttämättä ennakoida. Liikkuminen merellä helpottuu talvella, mutta kuumat kesät voivat heikentää kalan säilymistä. Silakka- ja kilohailikantojen tulevaisuutta ennakoi Jari Raitaniemi (Luke). Ilmastonmuutoksen vaikutukset näihin lajeihin ovat kahtiajakoisia: toisaalta Itämeren lämpeneminen voi parantaa silakan ja ehkä kilohailinkin vuosiluokkia, mutta meren makeutuessa eli suolapitoisuuden vähetessä kannat voivat vetäytyä eteläisempiin vesiin. Viime vuoden hellekesä oli ongelmallinen monille kalankasvattajille. Etelässä poikastuotanto paikoin takkuili, kun pintavedet olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Markus Kankaisen (Luke) mukaan kalankasvatukselle ilmastonmuutoksesta voi olla jopa hyötyä. Vaikka hellekesät saattavatkin lisätä kalaterveysongelmia ja hidastaa kirjolohen kasvua, pitenee kasvatuskausi lämpimämpinä keväinä ja syksyinä erityisesti maan pohjoisemmissa osissa. Tutkimustiedon lisäksi tilaisuudessa saatiin näkökulmia alan ulkopuolisilta toimijoilta. Puheenvuorot käyttivät Vihreä Lanka -lehden päätoimittaja Riikka Suominen sekä Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén. Suominen kehui kalatoimialaa siitä, että...

[caption id="attachment_2147" align="alignright" width="225"] Suomen messuosasto Brysselissä.[/caption] Brysselissä on kokoonnuttu 27. kertaa järjestettäville Seafood Expo Global/Seafood Processing Global -messuille 7.-9. toukokuuta. Suomi on neljättä kertaa mukana Pro Kala ry:n koordinoimana. Suomen osasto on toteutettu Food from Finland -ilmeellä, ja suomalaiset kalatuotteet herättävät kiinnostusta: Hätälä Oy:n tuotteita oli mukana Seafood Excellence Global Awards -finaalissa. Tämän vuoden messut ovat suuremmat kuin koskaan. Yrityksiä on mukana yli 2000 yhteensä 88 eri maasta. Messuvieraat ovat kala-alan ammattilaisia. Heihin kuuluu kala-alan yrittäjiä, HoReCa-alan ostajia, päivittäistavarakaupan valikoimien ammattilaisia ja maahantuojia. Suomen maaosastolla on näytteilleasettajana viisi yritystä ja esillä on silakkaa, Suomessa kasvatettua, kiertovesiviljeltyä kirjolohta sekä pidemmälle jalostettuja kalatuotteita kuten graavi- ja loimulohta sekä mäti- ja savukalamousseja. – Nämä messut ovat laajin kala-alan ihmisten kohtauspaikka. Täällä ostajat ja yritykset kohtaavat. Suomalaisyritykset haluavat laajentaa toimintaansa ja Seafood Expossa voi paitsi vahvistaa jo olemassa olevia vientikanavia, myös etsiä uusia, selittää Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen. [caption id="attachment_2146" align="alignright" width="225"] Hätälä Oy oli yksi 37 finalistista.[/caption] Suomalaiset tuotteet herättävät maailmalla kiinnostusta. Suomella on erittäin hyvä imago kansainvälisillä markkinoilla. – Suomi nähdään tuhansien järvien ja puhtaan luonnon maana, Partanen sanoo. Yhtenä valttikorttina ovat myös tuotteet, joita ei muualta saa. – Silakkaahan saa ainoastaan Itämereltä, ja se kiinnostaa erityisesti säilykevalmistajia, Partanen kertoo. Keittiömestari Kim Palhus on messuilla neljättä kertaa mukana. Hänkin on huomannut yleisön kiinnostuksen. – Suomalaiset tuotteet herättävät mielenkiintoa. Meillä on tarjota monia erilaisia, herkullisia tuotteita. Loimulohesta ollaan Keski-Euroopassa erittäin kiinnostuneita, Palhus sanoo. Osastolla on ollut jatkuvasti vilkasta ja maistiaiset ovat keränneet kiitosta. [caption id="attachment_2148" align="alignright" width="225"] Maistiaiset keräsivät kehuja.[/caption] – Suomessa on aina syöty kalaa, ja se osaaminen näkyy myös meidän kalatuotteissamme, Palhus toteaa. Tällä hetkellä erityisen suosittuja vaikuttavat olevan erilaiset ready-to-eat-tuotteet. – Valmistuotteet ja jalostetut tuotteet kiinnostavat. Näitä on myös messuosastollamme esittelyssä, Palhus kertoo. Maistattaminen on messuilla tärkeää työtä – ruuassa kun lopulta maku aina ratkaisee. – Vaikka annos olisi miten kaunis ja tuote kuinka houkutteleva tahansa, maku on aina tärkein, Palhus vahvistaa. Suomen osasto Brysselin Seafood...

Tänä vuonna toista kertaa järjestetty Kalakeittopäivä-tempaus keräsi helmikuun 12. päivä kalakeitolle valtavasti näkyvyyttä niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa. Tavoitteena oli nostaa Kalakeittopäivä entistä isomman yleisön tietoisuuteen ja luoda ruokateemapäivästä ilmiö, joka innostaa osallistumaan ja kertomaan kalakeiton nauttimisesta eteenpäin somessa. Tuloksia syntyi: sosiaalisessa mediassa potentiaalinen tavoitettavuus nousi 5,3 miljoonaan silmäpariin. Tämän vuoden kalakeittopäivän teema oli Kalakeittoa kaikista keittiöistä. Jo ennakkoon Pro Kala ry:n materiaaleissa korostettiin kalakeiton moninaisuutta: perinteisen, maitoon tehdyn lohikeiton lisäksi jaettiin reseptejä esimerkiksi aasialaistyyppiseen kalakeittoon ja ranskalaiseen bouillabaisseen. Kumppanina päivän järjestämisessä oli markkinointiviestintätoimisto SEK. Pro Kala ry:n ja SEK:in verkostojen avulla mukaan saatiin lukuisia tahoja muun muassa kala-, horeca- ja ravintola-alalta. Mukana olivat myös esimerkiksi S- ja K-ryhmä sekä useat Suomen edustustot ulkomailla, Luonnonvarakeskus ja keittiömestariyhdistysket ympäri maata. Jo ennen varsinaista päivää somessa kuhistiin, kun Pro Kala ry ja Suomen gastronomien seura kertoivat etsivänsä Suomen parasta kalakeittoravintolaa. Ehdotuksia pyydettiin kalaruoan ystäviltä somessa, ja yli 300 ihmistä kertoikin suosikkinsa. Yhteensä yli 60 ravintolaa ehdotettiin, ja raati kävi maistamassa lupaavimmat. Voittajaksi valittiin kuopiolainen Isä Camillo -ravintola, jonka bouillabaisse sai ansaitun kunnian olla Suomen paras kalakeitto. Vaikka tavoitteena ei ollutkaan lisätä Pro Kalan omien sivujen kävijämäärää, aiheutti Kalakeittopäivä selvän piikin. Verrattaessa Kalakeittopäivä-viikkoa edeltävään viikkoon, kävijöitä oli lähes 80 prosenttia enemmän. Mediassa Kalakeittopäivä näkyi laajalti. SEK:n raportin mukaan Kalakeittopäivään liittyvän uutisoinnin potentiaalinen tavoittavuus 12.2. oli 3,17 miljoonaa – siis yli puolet suomalaisista! Päivästä oli juttuja myös monissa printtimedioissa, ja esimerkiksi Yle Turun päivän radiolähetyksessä vietettiin Kalakeittopäivää kuuluvasti ensin kalat ostaen, sitten keiton valmistaen ja lopulta sitä studiossa syöden. Sosiaalisen median luvut ovat omaa luokkaansa. Kalakeittopäivän viestinnässä painotettiin osallistamista ja kehotettiin julkaisemaan tunnisteella #kalakeittopäivä. Tämä tuotti tulosta: SEK:n raportin mukaan sosiaalisen median potentiaalinen tavoittavuus ylsi parhaimmillaan yli 5,2 miljoonaan henkilöön. Kalakeitosta julkaisivat ja puhuivat somessa niin suuret yritykset kuin yksittäiset kuluttajatkin. Julkaisuja eri alustoilla kerääntyi satoja. Tiivistäen vuoden 2019 kalakeittopäivää voi siis kutsua menestykseksi. Tunnettavuuden kasvu helpottaa ensi vuoden kalakeittopäivän viettoa huomattavasti...