Kalan arvoketju esittäytyy – Jari Setälä, erikoistutkija

Jari Setälä on työskennellyt kala-alan parissa useita vuosikymmeniä. Kuva: Iidaliisa Pardalin

”Olen Lukessa taloustutkijana. Pääasiallinen tehtäväni on tällä hetkellä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman arviointi ja ennakointi: seuraamme, kuinka tuloksellista ja vaikuttavaa toiminta on, tuotamme tietoa päätöksentekoprosessiin ja luomme kattavaa tilannekuvaa kalataloudesta. Suomi eroaa tässä muista EU-maista: emme tee arviointeja ainoastaan etapeittain, vaan seuranta on jatkuvaa kattaen laajasti myös kalatalouden toimintaympäristön ja politiikkavaikutusten arvioinnin.

Kalastin jo lapsena vaarini kanssa. Olin jo pienenä sukumme innokkain kalamies. Suoritin aikanaan kalavesien hoitajan ammattitutkinnon sekä myös akateemiset ekonomin ja kauppatieteiden maisterin tutkinnot. Uusi kalastuslaki tuli voimaan vuonna 1983 ja se toi mukanaan alueelliset hallintoelimet, joista päädyin töihin Vaasan alueelliseen kalastuspiiriin.

Hallinnossa työskennellessäni huomasin, että alalla tarvittaisiin tietoa kalan hinnanmuodostuksesta ja yleensäkin talouden ja markkinoiden toiminnasta. Kalatalous oli kasvussa, mutta kalaelinkeinojen tutkimus oli ohuella pohjalla. Vuonna 1989 minua pyydettiin silloisiin hintatukineuvotteluihin asiantuntijaksi, ja sitä kautta päädyin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle töihin. Tämän jälkeen olen tehnyt monipuolisesti kalatalouden elinkeinoja koskevia projekteja, useimmiten poikkitieteellisestä, ratkaisukeskeisestä ja arvoketjun kattavasta näkökulmasta.

Näen, että koko kalan arvoketju istuu samassa veneessä: jokainen ketjun osa on riippuvainen sen muista osista. Kalan hintaan vaikuttaa paitsi jokainen ketjun osa, myös muu markkinatilanne: esimerkiksi Norjasta tuotavan lohen hinta vaikuttaa suoraan siihen, millaista hintaa kotimaisesta kalasta voidaan pyytää.

Minulla on ollut aina se perusajatus, etten halua tehdä tutkimusta vain tutkimuksen takia. Työlläni pitää olla merkitys ja vaikutusta todelliseen elämään. Sen pitää olla hyödyllistä ja tarpeellista. Olen nykyisessä tehtävässäni tavallaan elinkeinoelämän, tutkimuksen ja hallinnon välissä: tuotan yrittäjille tietoa markkinoiden ja toimialan kokonaistilanteesta ja välitän hallinnolle sitä viestiä, miten asiat nähdään ja koetaan elinkeinoelämässä. Kun kaikilla on selkeä kuva siitä, missä mennään, voimme yhdessä rakentaa parempaa kalataloutta.

Kalan kysyntä on ollut jo pitkään kasvussa. Se on tuplaantunut 1980-luvulta tähän päivään. Kysynnän puute ei ole ongelma, vaan saatavuus. Tuotannossa on joitakin elinkeinosta riippumattomia pullonkauloja. Kasvatetun kalan puolella tällainen on ympäristöluvitus, kalastuksessa hylkeet ja merimetsot. Nämä ovat ympäristöhallinnon alaa. Tilanne on haastava, kun päätökset tehdään muualla ja alan sisältä niihin on vaikea vaikuttaa. Ratkaisuja ongelmiin toki etsitään, ja se on myös tärkeä osa tutkimustyötä. Kalanviljelyn ravinnekuormitusta on vähennetty merkittävästi ja erilaisia hyljekarkottimia on koko ajan kehitteillä.

Koen olevani parhaassa mahdollisessa paikassa työssä; juuri siinä, missä minun kuuluukin olla. Ajattelen että ihminen, joka haluaa kehittää omaa tekemistään, päätyy yleensä siihen missä hänen onkin parasta olla. Paras palaute on se, joka tulee yrittäjiltä silloin, kun he kokevat, että työstäni on ollut heille hyötyä. Yrittäjät elättävät koko Suomen ja ylläpitävät tätä hyvinvointivaltiota, jossa saamme elää.”