”Roskakalasta” kirjoitettiin jo vuosisata sitten. Koko termi on kuitenkin aivan turha, muistuttaa kalaruokakulttuuria tutkiva Matti O. Hannikainen.
Tutkija Matti O. Hannikaisesta epämääräisen käsitteen ”roskakala” voisi nakata historian roskakoriin. Helsingin yliopistolla historiantutkijana toimiva Hannikainen tutkii suomalaisten kalankäyttöä ja kalan asemaa ruokakulttuurissa 1900-luvulla.
Erityisesti Hannikaista kiinnostaa selvittää, mitä kaloja suomalaiset ovat arvostaneet, mitä vieroksuneet ja miten nämä näkemykset ovat ajan kanssa vaihdelleet. Keväällä 2020 alkanut tutkimustyö on kesken, mutta Hannikaisen mietteitä voi jo lukea blogista ”Roskakalako?” Helsingin yliopiston sivuilla.
Roskakala on ikivanha käsite
Hannikainen kertoo, että julkisuudessa on käytetty termiä ”roskakala” 1900-luvun alusta alkaen kuvaamaan milloin mitäkin vesissämme uivista kalalajeista. Viitisen vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa ”Suomen kalat” esitellään 71 kalalajia. Niistä yli neljännes noteerataan aliarvostettuihin, toisin sanoen ”roskakaloihin”.
Termi on tutkijan mielestä kutenkin turha, koska on vain hyviä kaloja. Hannikainen kirjoittaa blogissaan esimerkiksi simpusta, jonka kalastajat heittävät usein kiusallisena verkonrepijänä takaisin veteen, koska sillä ei ole kysyntää. Suomessa ei arvosteta edes simpun erinomaista mätiä. Ranskalainen nakkaisi simpun mielellään perinnekalakeitto bouillabaisseen.
– ”Roskakala” on kulttuurinen termi ja kertoo siitä, että tiettyyn aikaan tietty kala on nähty taloudellisesti arvottomana. Perinteisesti lohikalat ovat olleet niitä hienoja arvokaloja ja pikkukalat, kuten simppu ja sulkava arvottomia. Ajan kanssa huomataan, että arvostukset muuttuvat, sanoo Hannikainen.
Kokit näyttämään esimerkkiä
Hannikainen näkisi mielellään kauppojen kalatiskeissä säynettä, särkeä, lahnaa, simppua ja suutaria, varsinkin sesonkikaloina. Niistä kuluttaja saisi erinomaista ruokaa, kunhan käytössä olisi useampia kiinnostavia ohjeita niiden kokkaamiseen. Katse siis kohdistuu kalareseptejä julkaiseviin lehtiin.
Eikä Hannikaista haittaisi, jos ravintolat käyttäisivät rohkeammin eri kotimaisia kalalajeja. Ravintolat toimivat suunnannäyttäjänä kalaruokatrendeille. Mallia voi hakea esimerkiksi Tukholmasta, missä kokataan ennakkoluulottomasti ruokaa myös harvemmin käytetyistä kaloista.
– Ei asiaan patenttiratkaisua ole, mutta muutos on mahdollinen. Onhan särjen ja lahnan käyttö kasvanut hyvää vauhtia eineksissä. Hauki on myös tehnyt paluuta ravintoloiden ruokalistoille, muistuttaa Hannikainen.
Muutos on mahdollinen
Tutkijan mielestä ”roskakaloissa” on kyse yhteiskuntamme modernisaatiosta. Suuri osa meistä asuu kaupungeissa mutta ei osaa tai halua enää kalaa käsitellä. Kulutustottumuksia on ohjattu kohti valmista, helppoa ja nopeaa.
– Samalla kalalajien tarjonta on supistunut. 1960-luvulla esimerkiksi lahna oli arvostettu kala. Nyt sitä ei kaupassa juuri näe. Pian saatamme syödä vain kasvatettuja lohikaloja, koska niitä tarjotaan helposti syötävinä ruodottomina fileinä. Tutkin kalankäyttöä historiassa ja toivon, että tutkimukseni auttaa meitä ymmärtämään kulutustottumuksiamme ja muuttamaan niitä, pohtii Hannikainen.
Matti Hannikaisen blogit löytyvät osoitteessa: blogs.helsinki.fi/roskakalako